Tilapäisjärjestelyistä yrityskulttuuriksi – pandemia 1 v.

Viime vuonna tähän aikaan monessa yrityksessä rakennettiin "tilapäisjärjestelyjä" pandemian ajaksi. Oli melkoinen kevät. Miten etätyöt onnistuvat? Jatkavatko asiakkaat, entä toimittajat? Monessa yrityksen kolmeksi tärkeimmäksi asiaksi muuttui henkilöston turvallisuus, kassa ja toiminnan jatkuvuus.

Näiden kolmen prinsiipin päälle rakennetut “tilapäisjärjestelyt” ovat nyt muuttuneet arjeksi. Tehdäänkö siis jatkossa “niin kuin viime vuonnakin”?

Yrityksen strategiset valinnat keväällä 2021

Tänä keväänä tilannekuva ei onneksi ole yhtä sumuinen, mutta on se yhä poikkeuksellisen vaikea.

Tämänhetkinen oman viiteryhmäni "konsensus" on, että vaikka rokotusten myötä päästäisiinkin mataliin tartuntalukuihin, pandemia tai pandemian pelko jatkuu vuosia: rokotuskierroksia, koronapasseja ja toivottavasti yhä harventuvia ja paikallistuvia tartuntaryppäitä ja rajoituksia.

Mitä yrityksissä pitäisi nyt tehdä, kun tilapäisjärjestelyjä on takana jo vuosi, ja tänä vuonna pitchi, strategiapäivä, tarjousneuvottelu ja pikkujoulut osataankin jo pitää etänä “niin kuin viime vuonnakin”. Onko ok, että tilapäisjärjestelyt jatkuvat sellaisenaan vai olisiko syytä muuttaa suuntaa?

“Toiminnan jatkuessa tilapäisjärjestelyt muuttuvat kulttuuriksi, ellei muuta johdeta.”

Kulttuuri ei lähde seinistä kulumallakaan, vaikka se muuttaakin muotoaan koko ajan. Tämän on moni johtaja todennut hyvässä ja pahassa. Viime vuonna kulttuuri muuttui kenties radikaalimmin, kuin yleensä.

Kussakin yrityksessä on muodostunut oma toimintamallinsa, ja pikkuhiljaa on tullut hyväksyttäviä tapoja ja vääriä tapoja. Yritysten ja tiimien välisiä eroja on yhä paljon. "Eikös se ole vähän noloa pitää videoo päällä.” kuulin viime viikolla Teamsissa. “Kyllä me tämä palaveri pidetään kasvotusten” todettiin toisessa (vaikka toisaalla ei ole nähty vuoteen). Mihin haluat johtaa yrityksesi kulttuuria?

Strategisesti, alun kolmen kohdan lista ei välttämättä ole huono pohja rakentaa tulevaakaan. Toisaalta pitää hyväksyä että asiakkaan, henkilöstön, rahoittajien tai toimittajien toiminta ei ole palaamassa vanhaan, vaan se muodostuu joksikin uudeksi, ja kehittyy siitä taas eteenpäin.

Siksi viimeistään nyt, pandemian täyttäessä vuoden on syytä katsoa kokonaistilannetta, ja muodostaa parempi tulevaisuuden ennuste kuin mihin viime keväänä pystyttiin. On aika kaivaa laatikosta PESTEL, Porterin voimat, skenaariotyöskentely, tai muu sopiva metodi ja katsoa mihin seuraavaksi olemme menossa.

Samalla on aika tehdä päätökset kulttuurin johtamisesta, tai sen hyväksymisestä.

Säästöä ja kehitysmahdollisuuksia

Usein murroksessa ne jotka halaavat uutta toimintatapaa voittavat. Kyse ei ole vain siitä, että saat yrityksesi oppimaan uusia teknologioita tai toimintamalleja, vaan ennen kaikkea niiden soveltamisesta yhtiön hyväksi. Mieti vaikka niinkin vanhaa asiaa, kuin sähköposti. Kuinka monessa vuoden 2000 jälkeen perustetussa yrityksessä oli tila, prosessi ja henkilöstö fyysisten kirjeiden toimittamiseksi perille? Entä kuinka monessa organisaatiossa fyysisten kirjeiden vientiin on tai oli vielä 2020-luvulla oma huone ja henkilöstö?

“Vain harvoin on tärkeämpää oppia uutta kuin luopua vanhasta.”

Pandemia on opettanut henkilöstöä, asiakkaita, toimittajia ja viranomaisia toimimaan uudella tavalla. Tämä luo samaan aikaan uusia mahdollisuuksia kehittää ja säästää. Jos etätyö tuo saman tuloksen ja tyytyväisyyden, pitäisikö luopua toimitilasta kokonaan tai osittain? Kun myyjät eivät enää käy asiakkailla, tarvitsemmeko työsuhdeautoja? Kenelle ja miten tarjoamme lounasetua jatkossa? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Showroomit, messut, tapahtumat, suhdetoiminta, capital markets day, johdon road tripit. Mistä luovumme, missä säästämme, mihin panostamme, minkä kehitämme uudelleen?

Nyt on hyvä aika katsoa kauempaa niin toimintaympäristöä, omaa toimintaa, kuin asiakkaita ja tuotteita, ja suunnitella menestyksen eväät tuleville vuosille. Muuten viime kevään "tilapäisjärjestelyt" muuttuvat kulttuuriksi, ja uudet taidot ja mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.