Työn tulevaisuus

Kun Virtual Activist -tiimoilta on kysytty miten virtualisaatio näkyy arjessa, olen usein päätynyt puhumaan työnteosta. Eilinen uutinen kirvoitti kirjoittamaan aiheesta lisää.

Työnteon mallimme on yhä teolliselta aikakaudelta. On jo vanha tarina, että työnteon sitominen paikkaan ja aikaan on jäänne ajalta jolloin kone kävi vain kun ihminen on sitä käyttämässä. Mutta mietitäänpä ajan ja paikan sijaan koko työsuhteen käsitettä informaatioaikakaudella.

Teollisen aikakauden työsuhde

Kun tehdas perustettiin paikkakunnalle, oli tärkeää saada ihmisiä töihin. Teollistumisen alkuaikoina maaseudulta rahan perässä tulleet työntekijät jonottivat aamuisin tehtaan porteilla töihin, ja kukin nukkui, peseytyi ja söi mitä missä sattui. Kiitos työväenliikkeen, myöhemmin tehtaan operoija saattoi rakentaa asunnot, perustaa päiväkodin ja muutenkin pitää parempaa huolta työntekijöistään.

Tehdas oli yhteisönsä keskipiste.

Siihen aikaan sitouduttiin ja sitoutettiin. Syntyi keskitetyt työehtosopimukset, jotka palvelivat paitsi työntekijän oikeuksia, myös pitivät työntekijöitä paikoillaan, koska naapurikunnassa tuskin parempaa palkkaa saisi. Päivähoidon ja asumisen järjestämisen velvoite siirtyi pikkuhiljaa valtiolle ja kunnille, joka pystyi sitä hoitamaan hyvässä yhteisymmärryksessä elinkeinoelämän kanssa.

Jo tämän päivän maailma on kovasti erilainen, vaan odotapa huomista.

Informaatioajan työsuhde

Jo nyt verkossa on jatkuvasti käynnissä osaamisen huutokauppa. Tiettyjä ammattitaitoja on helppo myydä verkon yli: editointi, copywriting, käännöstyö ovat esimerkkejä tehtävistä, jotka ovat suhteellisen helppoa myydä ja ostaa alustan kautta mistä päin maailmaa tahansa. Paras palkka tai kiinnostavin projekti voittaa.

”Mutta hierontaa ei pääse verkon yli ostamaan,” ajattelet. Vaan eipä pitänyt verkkokaupankaan toimia käytettyjen autojen, kenkien tai mittatilauspukujen myyntnissä, saatikka lääkärin vastaanottoa. Vaan kuinkas kävikään.

Halusimme tai emme, työn kysyntä ja tarjonta muodostavat ajan mittaan globaalin markkinan, joka on joustava, nopea ja tehottomuudelle armoton. Siihen valmistautuminen on syytä aloittaa nyt.

Suomesta virtuaalityön nettohyötyjä vai nettohäviäjä?

Murroksen eri vaiheissa tulee maita, jotka estävät kansalaistensa osallistumisen: kenties politiikalla, joka tekee hinnoista kilpailukelvottomia tai byrokratiavelvotteilla, jotka tekevät ostamisesta vaikeaa. Vastapainoksi tulee maita, jotka näkevät tämän mitä parhaana osaamisen vientinä, ja kannustavat kansalaisiaan ”vientitalkoisiiin”, eli myymään osaamistaan ulkomaille. Mihin Suomi tällä jatkumolla sijoittuu?

Tämän kuvittelisi olevan työpolitiikan kuuma peruna, jossa ammattiliiitoillakin riittäisi pureskeltavaa.

Monelle tavan tallaajalle mahdollisuus myydä omaa osaamistaan verkossa on jo nyt todellisuutta. Kuka vaan meistä, jolla on yhä energiaa sitouttavan työaikansa jälkeen, voi myydä osaamistaan, käsitöitään tai aikaansa kätevästi verkon yli. Viimeisen puolen vuoden aikana perheemme on ostanut yksityishenkilöiltä verkon kautta lastenhoitopalveluita, käsitöitä sekä tekstin editointityötä. Mistä sinä voisit hankkia pientä lisätuloa? Kenties jostain johon koet intohimoa?

Lue lisää työn tulevaisuudesta Virtual Activist -saitilla. (englanniksi)