Liikenteen monimuotoistuminen lisää pysäköinti- ja väylätarpeita

Perinteinen taistelu autoilun tai julkisen liikenteen ei ole tätä päivää. Ympäristöystävällinen liikkuminen monimuotoistuu. Se lisää paineita uusille pysäköinti- ja väyläratkaisuille. Kaavoitusmalli, jossa väylät suunnitellaan yhä pienemmiksi luottaen julkisen liikenteeseen on ympäristölle haitallista ja asukkaille vaarallista.

Ajatus, että henkilökohtainen liikkuminen vaatisi jatkossa vähemmän tilaa on lyhytnäköinen. Julkinen liikenne toki muodostaa rungon, ja sitä on varaa kasvattaa Helsingissä, mutta kasvavassa kaupungissa henkilökohtaisilla välineillä liikkuminen ei vähene.

Omistusautot varmastikin vähenevät. Siihen ajaa paraneva julkinen liikenne, uudet liikkumisen palvelumallit, lisääntyvät toimituspalvelut, sekä uudet sähkökäyttöiset liikkumismuodot.

Perheemme on ajanut koko talven sähköistetyllä laatikkopyörällä. Kuomuineen se on palvellut hyvin niin räntäsateessa, kuin kovassa pakkasessa. Matkanteko on ollut hyvin kätevää, mutta huolissani olen tulevaisuudesta. Kaksi tällaista pyörää ei joka pyöräväylällä mahdu toisiaan ohittamaan.

Liikkumisen siirtyessä sähkölaitteisiin kadunkäyttäjien monimuotoisuus kasvaa. Kaupungin väyläkapasiteetista kilpailee pian kävelijä, sähköpotkulautailija, sähköautoilija, robottilähetti, lakaisurobotti, kaasubussi, laatikkopyörä, ja moni muu vielä keksimätön liikkumismuoto. Tämä lisää vaadittavia kaistaleveyksiä, väylien lukumäärää, ja pysäköintitilan tarvetta.

Hernesaaren kaavan kaatuminen on hyvä tilaisuus suunnitella liikenneratkaisu uudestaan tulevaisuuden tarpeet huomioiden.